TYÖSSÄ OPITTUA

KOULUTUS
Opettajakoulutus
Filosofian kandidaatti (FK), Jyväskylän yliopisto, 1984
Aineenopettajan opinnot, Jyväskylän yliopisto, 1985

Työnohjauskoulutus
Työnohjauksen koulutusohjelma -Ryhmä- ja yhteisödynaamiset ilmiöt, oma ja organisaation johtajuus, Jyväskylän Täydennyskoulutuskeskus 2010.

Osaava Verme Mentorikoulutus, Jyväskylän yliopisto 2012

Suomen työnohjaajat ry (StoRy) jäsen

Draamakoulutus
Draamakasvatuksen perusopinnot, Jyväskylän yliopisto 2001
Draamakasvatuksen aineopinnot, Jyväskylän yliopisto 2003

Keski-Suomen Draamaopettajat ryn hallituksen (DROP) jäsen

Olen kainuulaisen äidin ja pohjalaisen isän kasvattama, juuriltani Kainuusta mutta jo kauan sitten pysähtynyt ja juurtunut Keski-Suomeen. Tänne olen perustanut perheeni ja tehnyt työni ja luonut ystäväpiirini.

Minkälainen draaman kaari syntyy äidinkielen, kirjallisuuden ja draamaopettajan työurasta yhdistettynä työnohjaajuuteen? Yhteistä niissä on ryhmän toiminnan tutkiminen ja ryhmän voimaan luottaminen. Myös vuorovaikutus ja dialogisuus ovat molempien perusta. Molemmissa myös haetaan vastauksia, suuntaa ja tutkitaan työn ja organisaation rakenteita ja lainalaisuuksia ja kyseenalaistetaan normiksi luultuja asioita. Kuten termi ohjaaja kertookin, ohjaustyössä kysytään aina uudestaan ja uudesta tulokulmasta. Valmiita vastauksia työnohjaaja ei tarjoa, sen sijaan hän voi ehdottaa ja tarjota vaihtoehtoja.

Pedagogina puolestaan olen perehtynyt sisäisen motivaation tärkeyteen, kun kyseessä on uuden oppiminen ja omien asenteiden tai systeemien muuttaminen. Oppimisen tärkeä apukeino ovat luovat menetelmät (esim. draama, kirjoittaminen), jolloin päästään kiinni asioihin, joihin sanat eivät ulotu. Kokemuksellinen, draamassa oppiminen myös on tehokasta oppimista, kun asiat painuvat tunnemuistiin.

Työssä oppiminen on olennainen osa jokaisen työhistoriaa. Itsekin olen uran alussa käynyt oman "oppikouluni" ja kantapään kautta joutunut hakemaan sen itselle sopivan ja luontaisen tavan opettaa. Pedagogina ja itseni kokemusasiantuntijana olen tehnyt pitkän kierroksen lähtöpisteestä -ilman jatkuvaa itsearviointia tuskin olisin jaksanutkaan työssä. Minua ovat auttaneet myös syntymäuteliaisuus ja kokeilun- ja uudistushalu, sillä ympäröivä maailma ja sen mukana myös työ ja ihmiset ovat muuttuneet, eikä samoilla pedagogin eväillä voinut loputtomasti jatkaa.

Oma elämäntarinani ei muodosta perinteistä draamallista kaarta huippukohtineen ja vastuksineen (kliimaksi ja konflikti) ja loppuratkaisukin vielä puuttuu, vaan pikemminkin se on sarja silmukoita, joiden leikkauspisteessä on aina tullut jotain uutta rysäystä tai sysäystä muuttaa, oppia, peruuttaa, kurkottaa.

Jos työ on elämän ruisleipä, ovat taide, kirjat ja lukeminen ja draama olleet sen leivän päällyksiä. Rationaali ja luova asettuvat minun katsannossani täydentämään toisiaan, ja olen vakuuttunut, että jokainen ihminen tarvitsee leikkimistä, kokeilua mielikuvituksen sivuilla ja näyttämöille. Olen kulttuurin kulutuksessa kaikkiruokainen, suorastaan suursyömäri. Itselle lukupiirikeskustelut lähes 10 vuoden ajalta ovat avanneet uutta ymmärrystä sanojen valtaan ja voimaan, ihmisen osaan ja erilaisiin aikakausiin. Keskustelussa haastaa ja punnitsee omia oletuksiaan ja täydentää niitä toisten keskustelijoiden löydöillä. Dialogissa oppimista parhaimmillaan!

Kulttuuriluotsiksi ryhtyminen on avannut näköalaa paitsi uusiin taidelajeihin ja museoiden moninaiseen tarjontaan myös siihen, miten tärkeää on kutsua ja saattaa ihmisiä näyttelyyn, konserttiin, teatteriin tai museoon. Tavarakulutuksesta voi siirtyä aineettomien kokemusten ja elämysten kartuttamiseen! Tässä kohtaa myös työ ja harrastukset risteävät, sillä kulttuurin kokemisen tärkeä pooli on vuorovaikutus ja se kuinka kokemus jaetaan. Taide myös kuuluu kaikille: yksinäisille, lapsille, työssäkäyville, vanhuksille. Siksi erilaiset luoviin menetelmiin pohjautuvat pajat ovat tärkeitä paikkoja katkaista arkikiire ja kurkistaa omiin luovuuspotentiaaleihin, joskus lähes käyttämättömiin!